Amerikkalainen tyttö

Monika Fagerholmin Amerikkalainen tyttö oli kiehtova lukuelämys. Se on Fagerholmin kolmas romaani. Hänen romaaneistaan ensimmäinen Ihanat naiset rannalla oli Finlandia-palkintoehdokkaana 90-luvun puolivälissä. Siitä ohjattiin myös elokuva.

Oikeastaan halusin lukea Fagerholmin tämän syksyn uutuuden, Säihkenäyttämön, mutta aloitettuani ajattelin, että on sittenkin parempi lukea ensin sen taustalla oleva Amerikkalainen tyttö.

60-luvun loppuun sijoittuva kirja kertoo Seudusta kahden tytön, Sandran ja Doriksen kautta. Keskeinen henkilö on Seudulle muuttanut Amerikkalainen tyttö, jonka kuolemasta kirja kertoo monesta eri näkökulmasta. On muitakin henkilöitä, joiden henkilöllisyys ja henkilöiden yhteydet hahmottuvat vähitellen. Ja jossakin vaiheessa kuolee toinenkin henkilö.

Fagerholmin kirjaa lukiessa on kuin keinuisi aalloilla: välillä putoaa sukkeluksiin ja välillä nousee pinnalle ja näkee selkeämmin. Yhtä mukavaa on kuitenkin molemmissa olotiloissa. Fagerholmin tapa kirjoittaa on nautittava: hän paljastaa vähän, hyppää toiseen asiaan ja paljastaa loput asiasta myöhemmin jotakin toista kautta. Vaatii lukijalta vähän tavallista enemmän, mutta myös palkitsee tavallista enemmän.

Erityisesti pidän tekstiä vähän väliä elävöittävistä kohdista, joissa Fagerholm kirjoittaa tajunnanvirtatekniikalla. Ensin nämä kohdat hämmensivät, sitten kun sain juonesta kiinni, niistä alkoi nauttia.

Sanomattakin selvää, että Amerikkalainen tyttö on lukemisen arvoinen kirja. Nyt olen aloittanut Säihkenäyttämöä, joka on itsenäinen osa Amerikkalaiselle tytölle.