Mitä ihmettä voisin sanoa Monika Fagerholmin Säihkenäyttämöstä? Se on samalla tavalla kiehtova kuin Amerikkalainen tyttö. Silti en pitänyt siitä yhtä paljon. Lieneekö johtunut siitä, että Amerikkalainen tyttö kuvaa 60-lukua, ja tässä uudessa näyttämö on 2000-luvulla.
Säihkenäyttämö kietoutuu edelleen amerikkalaisen tytön kuoleman ympärille. Nyt päähenkilöinä ovat pastorin tytär Maj-Gun Maalamaa, serkkutalon Solveig ja Maj-Gunin käly Suzette Packlén.
Fagerholm kertoo tarinaa samaan tapaan kuin amerikkalaisessa tytössä: monen eri ihmisen näkökulmasta ja monessa tasossa. Ilmassa leijuu koko ajan jotakin, josta ei saa otetta. Joku sanoi Fagerholmin kirjoista osuvasti: kuin lukisi poliisiraporttia, salaisuus paljastuu vähitellen, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Kirjailija ylittää itse pisteen ja kertoo epilogissa, mitä tosiasiassa tapahtui. En tiedä, onko epilogi hyväksi kirjoille. Olisiko ollut parempi jättää teot ja tekijät aavistuksiksi? Nyt tiedän, miten amerikkalainen tyttö kuoli. Jos epilogia ei olisi ollut, olisin ehkä lukenut kirjat uudelleen ja yrittänyt selvittää itse taustalla olevat tosiasiat.
Upea kirja joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti