Aravind Adigan Valkoinen tiikeri sai Booker-palkinnon viime vuonna. Valkoinen tiikeri on kirjailijan ensimmäinen romaani. Sitä ennen hän on julkaissut novellikokoelman.
Pienessä kylässä syntynyt Balram Halwai on riksakuskin poika, jota kohtaa suuri onni, kun hän pääsee rikkaan perheen autokuskiksi Delhiin. Palvelijaksi syntynyt ja pilkattu maalaispoika oppii vähitellen keinot selviytyä. Hän tarkkailee kuskitovereitaan ja näkee, että useimmat näistä eivät koskaan pääse palvelijan asemastaan ja asenteestaan.
Mikä erottaa orjaksi syntyneen Balramin ja hänen isäntänsä, jota Balram tarkkailee auton etupenkiltä? Heitä erottaa kasti, mutta nykymaailmassa ja -Intiassa ennen kaikkea raha, ja rahaa Balram päättää hankkia maksoi mitä maksoi; raha on keino päästä orjan asemasta. Se maksaa monta kuolemaa, mutta Balramilla ei ole muuta keinoa päästä Pimeydestä Valoon.
Liikemaailmassa menestynyt Balram kertoo tarinaansa öisin kirjeissä, joita hän kirjoittaa Intiaan vierailulle saapuvalle Kiinan pääministerille.
Valkoinen tiikeri on loistava nimi Balramin nousulle Pimeydestä Valoon, kurjuudesta rikkauteen, jollainen menestystarina on Intiassa yhtä harvinainen kuin Valkoinen tiikeri on viidakossa; valkoinen tiikeri on niin harvinainen, että sellainen syntyy vain kerran sukupolven aikana.
Erinomaisen kiehtova kirja, joka piti otteessaan loppuun asti.
4 kommenttia:
Luin tämän kirjan in english viime kesänä. Se oli uskomaton, pidin kovasti. joskin joissain kohdin ehkä tekstin mustuus ja sen maailman kurjuus, mikä kuvattavassa kohteessa vallitsee, tuntui ahdistavalta. Pidin kirjasta kovasti, se oli tuore näkökulma - satiirimainenkin - Intiaan.
Kiitos kommentista Tuure. Minusta tuntui joskus kuin Aravind olisi jonkinlainen maansa sielu tai laajennettu minä ja että hän siinä roolissa kertoisi itseironisesti Intiasta.
Tässä yhteydessä on pakko musituttaa 2006 Booker voittajasta ja myös Intiaa käsittelevästä kirjasta
(Kiran Desai - Menetyksen perintö) niille ketkä eivät ole sitä lukeneet. Kerrassaan kaunis kirja. Ahdistava, vapauttava, surullinen ja humoristinen samaan aikaan.
http://blogit.hs.fi/lukupiiri/2007/12/13/kiran-desai-menetyksen-perinto/
Kiitos kommentista, Anonyymi. Täytyypä varata Kiran Desai kirjastosta. Hassua muuten, että lopetin juuri Yann Martelin Piin elämän, jonka päähenkilö on intialainen pikkupoika. Mistä tämä kaikki intialaisuus yhtäkkiä? Palaan Piin elämään myöhemmin.
Lähetä kommentti