Leena Parkkisen kirjaa Sinun jälkeesi, Max on sanottu kevään kirjalliseksi tapaukseksi, ja sitä se on. Loistavaa tarinan kerrontaa ja kaunista, mukaansatempaavaa kieltä. Kirja on Parkkisen esikoinen. Uskaltaa povata, että tästä kirjailijasta kuullaan vielä ja paljon.
Kirjan päähenkilöt ovat siamilaiset kaksoset Max ja Isaac. He syntyvät 1800-luvun lopulla ja elävät nuorta aikuisuutta 1920 luvulla. Kirjassa kerrotaan lomittain heidän lapsuudestaan ja aikuisuudestaan.
Pojat ovat vielä lapsia, kun heidän tätinsä myy heidän sirkukseen. Heistä tulee tanssijoita. Sirkusympäristö antaa Parkkiselle mahdollisuudet kertoa mitä ihmeellisimmistä ihmisistä kuten tiikerien ja leijonien kesyttäjästä Maximesta, jonka vuoteessa pojat viihtyvät kuin äidin sylissä.
1920-luvulla pojat ovat kieltolain aikaisessa Helsingissä. He tutustuvat kauniiseen venäläiseen Iirikseen, joka on yhtä vieras elämässään kuin pojat omassaan. Kirja tuo mieleen HBO:n televisioon tuottaman sarjan Carnevale. Kirjassa 1920-luvun henki on aito ja elävä.
Tätä kirjaa voi suositella lämpimästi kenelle tahansa. Kertakaikkiaan upeaa luettavaa.
5 kommenttia:
Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta! Laitanpa nimen ylös.
Luulenpa, Elegia, että pitäisit tästä. Loistavaa kaunokirjallista tekstiä, ei puhekieltä, ei murretta. Kävin katselemassa blogejasi, upeita kuvia, valtavasti mielikuvitusta.
Hei! Olen lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa ja saanut monia kiinnostavia lukuvinkkejä. Tässäpä taas yksi lisää! Vielä kun ehtisin joskus niihin asti, mulla on hyllyssä jatkuvasti sen verran pitkä lukujono... Mutta mihinkäs tässä on kiire, onneksi hyvät kirjat eivät vanhene! :)
Iidamari, kiitokset kehuista! :)
Max ja Isaac on hankintalistalla, mutta vielä ei ole tarttunut käteen. Mutta onneksi kirjat eivät tosiaan vanhene (kuten Satu tuossa mainitsi) :)
Juuri niin: hyvät kirjat eivät vanhene. Ja vaikka lukisi kaiken aikaa, valtavasti jää hyvää lukematta. Siksi olenkin opetellut jättämään kesken kirjat, jotka alkavat tökkiä syystä tai toisesta.
Satu. Käväisin blogissasi ja huomasin, että olit kahlannut urhoollisesti Rikoksen ja rangaistuksen. Nostan hattua. Itse luin joskus nuoruudessa, nyt en jaksaisi enää ryhtyä siihen urakkaan, vaikka se maailman valiokirjallisuutta onkin.
Elegia. Ei se ollut kehuja, vaan aitoa ja rehellistä ihailua. :)
Lähetä kommentti