Ranskassa asuvan marokkolaisen Tahar Ben Jellounin Lähtö on mykistävä lukukokemus. Aluksi lumouduin Jellounin kirjoittajalaadusta; mieleen tulivat lapsuuden kokemukset Tuhannen ja yhden yön saduista, samalla tavalla kuin sadut Jellounkin imaisee lukijan sisälle itämaiseen maailmaan. Mutta lumoavalla kielellään Jelloun kertoo rankoista asioista. Lähdön kohteena ovat maahansa pettyneet marokkolaiset, jotka haluavat Eurooppaan hinnalla millä hyvänsä.
Kirja kertoo niistä, joista monen kohtalo on hukkua venematkalla tai jotka poliisi pidättää heti, kun vene saapuu Espanjan rantaan.
Päähenkilö, nuori ja korkeasti koulutettu Azel ei saa töitä korruptoituneessa maassa, jossa töitä saa vain suhteilla ja rahalla.
Vaihtoehdot ovat vähäiset: notkuminen baareissa samankalaisten kanssa hasispiippua poltellen ja pikkurikoksia tehden, suostuminen ääri-islamistien riveihin tai oman ruumiin myyminen. Kun Azel tapaa rikkaan Miguelin, hän valitsee viimeisen vaihtoehdon ja pääsee muuttamaan Barcelonaan. Myöhemmin myös hänen sisarensa Kenza keinotellaan meren toiselle puolelle.
Kun lähtee sutta pakoon, on karhu vastassa. Näin käy Azelille. Hän on repinyt itsensä irti isänmaastaan, yhteisöstään ja kulttuuristaan, ja meren takana hän menettää vielä identiteettinsä ja minuutensakin.
Jelloun mainitaan usein, kun puhutaan kirjallisuuden Nobelista. En yhtään ihmettele, miksi näin on. Tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lähtö on Jellounin 12. suomennettu teos. Kirjastaan Pyhä yö hän sai ranskalaisen Goncourt-palkinnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti