Ole luonani aina

Kazuo Ishiguron kirjasta Ole luonani aina on vaikea kertoa paljastamatta, mistä on kyse. Kirja itsekin pitää salaisuutensa pitkään ja paljastaa sitä vain vähitellen. Itse pääsin jäljille siinä vaiheessa, kun aloin miettiä kirjan henkilöitä tarkemmin: aivan kuin heiltä puuttuisi syvyyys! Tämän enempää en uskalla kertoa.

Jälleen kerran nautin Kazuo Ishiguron kerronnasta, joka on aivan omaa luokkaansa. Tuntui, että Ishiguron valitsema tyyli sopii täydellisesti aiheeseen; heijastaa sitä, mistä kirjassa on kyse. Myös tarinan rakentajana Ishiguro on omaa luokkaansa.

Nyt lähden tästä kirjastoon hakemaan sen viimeisenkin lukemattoman Ishiguron, ja kun sen olen lukenut, jään odottamaan hänen tulevia kirjojaan.

Menneen maailman maalari

Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on velmu tapaus. Ensin olin ymmälläni. Mitä ihmettä minä saan tästä kirjasta, joka käy seikkaperäisesti läpi Japanin maalaustaidetta ja sen historiaa. Joskus tuntui kuin olisin lukenut taidehistoriallista opinnäytettä. Silti oli vain luettava ja luettava, odotettava niitä pieniä saarekkeita, joista ymmärsi, mitä nyt ajetaan takaa.

Kun olin kirjan loppupuolella, tuntui kuin olisin vajonnut syvälle jonnekin Ishiguron maisemaan. Ja saatuani kirjan loppuun, en ole voinut unohtaa sitä.

Meneen maailman maalari tuo mieleeni japanilaisen Hiroshi Teshigaharan elokuvan, jolla on naurettava suomalainen nimi Dyynien daami. Niin elokuva kuin Ishiguron kirjakin kertovat eleettömästi ja näennäisen tylsästi niin syvän ja toden tarinan ihmisestä ja elämästä, että lasken ne niiden taideteosten joukkoon, jotka ihan oikeasti muuttavat maailmaa.

Me orvot

Kazuo Ishiguron Me orvot on kertakaikkiaan upea lukukokemus. Moneen kertaan kiitin kohtaloa siitä, että se johdatti minut tämän loistavan tarinankertojan kirjojen luokse. Vertasin Ishiguron kertojan taitoja nuoruuteni rakkauteen John Steinbeckiin ja muutama vuosi sitten löytämääni ruotsalaiseen Kerstin Ekmaniin.

Me orvot kertoo kuuluisasta rikosetsivästä Christopher Banksista, joka syntyi Shanghaissa, mutta muutti vanhempiensa kadottua Englantiin. Aikuisena hänen on pakko palata lapsuudenmaisemiinsa selvittämään, mitä hänen vanhemmilleen tapahtui. Nyt Shanghaissa on sota ja kaiken hävityksen keskellä hän tapaa myös lapsuudenystävänsä Akiran.

Upea kirja, jonka kaari notkahti hieman loppupuolella, mutta kokonaisuudessa se ei haittaa vähääkään. Suosittelen kaikille hyvän kertomakirjallisuuden ystäville.

Meri, meri

Jätin taas kirjan kesken: Iris Murdochin kirjan Meri, meri. Viime aikoina olen oppinut jättämään kesken kirjat, jotka eivät innosta. Nyt ei ollut kyse siitä. Päinvastoin, Meri, meri tuntui harmittavan hyvältä kirjalta kesken jätettäväksi, mutta niin oli vain tehtävä.

Syy on ihan uusi minulle: olin hakenut kirjastosta kaikki hyllyssä olevat Kazuo Ishiguron kirjat, ja ne vetivät puoleensa niin lujasti, että Meri, meri oli pantava syrjään. Varmasti palaan Murdochin kirjaan myöhemmin. Mutta tällä kertaa meni näin. Jos jotakin voi syyttää kesken jättämisestä, niin Ishiguron Pitkän päivän iltaa, joka jätti himon jatkaa tähän loistavaan tarinankertojaan tutustumista.