Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on velmu tapaus. Ensin olin ymmälläni. Mitä ihmettä minä saan tästä kirjasta, joka käy seikkaperäisesti läpi Japanin maalaustaidetta ja sen historiaa. Joskus tuntui kuin olisin lukenut taidehistoriallista opinnäytettä. Silti oli vain luettava ja luettava, odotettava niitä pieniä saarekkeita, joista ymmärsi, mitä nyt ajetaan takaa.
Kun olin kirjan loppupuolella, tuntui kuin olisin vajonnut syvälle jonnekin Ishiguron maisemaan. Ja saatuani kirjan loppuun, en ole voinut unohtaa sitä.
Meneen maailman maalari tuo mieleeni japanilaisen Hiroshi Teshigaharan elokuvan, jolla on naurettava suomalainen nimi Dyynien daami. Niin elokuva kuin Ishiguron kirjakin kertovat eleettömästi ja näennäisen tylsästi niin syvän ja toden tarinan ihmisestä ja elämästä, että lasken ne niiden taideteosten joukkoon, jotka ihan oikeasti muuttavat maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti