keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Rei Havaijilla


Rei Shimura Havaijilla päättää Sujata Masseyn kirjasarjan, joka on kertonut japanilais-amerikkalaisen Rei Shimuran seikkailuista. Alun alkaen Rei oli antiikkikauppias ja -välittäjä, mutta myöhemmissa kirjoissa hän on työskennellyt jonkinlaisena salaisena agenttina.

Olen pitänyt Rei Shimuroista siksi, että ne ovat kertoneet paljon japanilaisesta kulttuurista ja esimerkiksi hyvin tarkaan säädellyistä ja monimutkaisista tavoista. Seikkailut, joiden ansiosta kirjoja kutsutaan dekkareiksi, ovat olleet minusta vain jonkinlainen lisä tässä sopassa.

Tämä viimeinen kirja päättyy yllätykseen, joka ei kuitenkaan ole yllätys niille, jotka ovat lukeneet muitakin sarjan kirjoja. Muuten kirjassa on hienoinen väkisin tekemisen maku. Ehkä kirjailija on itsekin jo vähän väsynyt sankarittareensa, eikä teksti lähde enää lentoon.

Mukavaa ja harmitonta kesälukemista kuitenkin.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Rakkaus


Toni Morrisonin Rakkaus on hämmentävä kirja. Mitä muuta voi sanoa, kun henkilöt alkoivat hahmottua vasta kirjan puolivälissä? Kahlasin alkupuolen läpi vähän väkisin, mutta koko ajan oli tunne, että tästä tulee jotakin. Ja niin tuli. Puolenvälin jälkeen kirja oli pelkkää rautaa niin kuin Nobel-kirjailijalta sopii odottaakin.

Kirja kertoo nimensä mukaan rakkaudesta; neljän tai viidenkin naisen rakkaudesta samaan karismaattiseen mieheen.

Kertomus lähtee liikkeelle henkilöiden nykyhetkestä, mutta avautuu sitten kuin kerros kerrokselta kuin sipuli aina lapsuuteen saakka. Sieltä löytyvät syyt, miksi kaksi päähenkilöä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.

Huikean hienosti Toni Morrison näyttää, miten pieniltä näyttävät, ohimennen tapahtuvat asiat voivatkin olla kaikkein suurimpia asioita; niitä, jotka voivat muuttaa ihmisten elämän kulkua.

Alkupuolen ponnistelu maksaa vaivan. Kannattaa ehdottomasti lukea.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Velipuoli


Norjalainen Lars Saabye Christensen on hieno tuttavuus, jos kaipaa perinteistä, mutta erittäin korkeatasoista kerrontaa ja sukukronikkaa. Erityisesti nautin hänen romaanistaan Velipuoli, mutta myös Malli menettelee. Makuasia tietysti: ystäväni piti enemmän jälkimmäisestä.

Velipuoli keroo lyhytkasvuisesta Barnum Nilsenistä ja hänen oudosta perheestään. Isä on kauppamatkusta ja aina poissa. Kotona jöötä pitävät äiti ja isoäiti. Koti on täynnä salaisuuksia, jotka pitivät mielenkiintoani vireillä ja pistivät lukemiseen vauhtia.

Barnumin sankari on hänen veljensä Fred, joka sai alkunsa, kun sotilas raiskasi poikien äidin, vasta tyttösen, kun tämä oli ripustamassa pyykkiä kuivamaan. Fred on täynnä vihaa, joka sävyttää kaiken hänen ympärillään.

Suosittelen lämpimästi. Velipuoli on saanut Pohjoismaiden neuvoston kirjalllisuuspalkinnon ja myös Norjan meidän Finlandia-palkintoamme vastaavan Brage-palkinnon. Kirja on saanut myös lukijoiden ja kirjakauppiaiden palkinnot. En siis ole ainoa, joka on rakastunut tähän kirjaan.