torstai 6. elokuuta 2009

Rikoksen varjossa


EU perusti kesällä oman kirjallisuuspalkintonsa. Palkinto jaettiin kahdelletoista kirjailijalle. Yksi heistä oli ruotsalainen Helena Henschen, joka palkittiin elämäkerrallisesta kirjastaan Rikoksen varjossa.

Kirja kertoo Henschenin suvussa tapahtuneesta traagisesta rikoksesta. Hänen enonsa Fredrik von Sydow hakkasi rautatangolla kuoliaaksi isänsä Hjalmar von Sydowin ja tämän kaksi palvelijatarta. Sen jälkeen Fredrik ampui nuoren vaimonsa Sofien ja itsensä.

Helena Henschen kaivautuu kirjassa rikoksen juurille. Hän kirjoittaa kuin toimittaja. Tyyli on hyvin samanlainen kuin joissakin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen pitkissä jutuissa. Koska rikos on suvussa vaiettu salaisuus, tietoa henkilöistä on vähän. Mutta kirjassa kuvataan ansiokkaasti myös Ruotsin oloja 1930-luvulla, muun muassa luokkayhteiskuntaa.

Jätin kirjan kesken, kun sen tapahtumat olivat kahtena yönä tulleet uniini. Se herätti minussa samanlaisen tunteen kuin elokuvista Psyko tai jokin elokuva, jossa paha väijyy sokeaa tämän omassa kodissa. En halua lukea kirjoja, jotka ryömivät lukijan nahkan sisälle lupaa kysymättä.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia kirja muissa herättää. Olisin kyllä osannut esittää palkintolautakunnalle Ruotsista parempiakin kirjoja palkittavaksi. Esimerkiksi Kerstin Ekmanin olisi voinut palkita elämäntyöstään ja ennen kaikkea loistavasta Sudentalja-trologiastaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Helena Henschenin kirja Rikoksen varjossa oli mielestäni loistavasti kirjoitettu. Kirjailija kuvaa asioita totuudenmukaisesti ja kaunistelematta todellisuutta. Toki, jokaisessa elämässä on myös kauniita hetkiä, joita Henschen kuvaa. Nämä ovat eräs lanka joka tekee teoksesta vahvan. Ihmiset ovat ihmisiä. Tunteineen ja ajatuksineen. Kirjaa lukiessa ajattelin usein itse kirjailijaa. Kuinka vaikeaa ja raskasta on luke dokumetteja, asiakirjoja ym. Miksei kukaan kysy, kuinka hän jaksoi kirjaa kirjoittaessaan?

iidamari kirjoitti...

Kiitos kommentista, hyvä, kun joku kommentoi. Epäilemättä kirja oli hyvin kirjoitettu, kun se tuli uniini. Minua kirja ei kuitenkaan sytyttänyt, päinvastoin. Mielenkiintoinen tuo pointti, miten kirjailija jaksoi kirjoittaessaan. Ei tule tällä istumalla mieleen yhtään kirjaa, jonka kohdalla olisin kysynyt tuota kysymystä.