Sebastian Faulks on tunnettu kirjailija. Vuonna 1993 hänet valittiin vuoden brittikirjailijaksi teoksestaan Mustarastas laulaa. Tuo kirja on minulla varauksessa, mutta nyt luin Faulksin uusimman, Englebyn.
Mitähän tästäkin kirjasta sanoisi? Mike Engleby on köyhän työläisperheen poika, joka pääsee opiskelemaan rikkaiden yliopistoon stipendin turvin; huono yhdistelmä. Mike on älykäs nuorukainen, joka tekee pistäviä, mutta osuvia ja hauskoja huomioita tovereistaan. Paljon muuta mukavaa pojassa ei olekaan: Mike on epäsosiaalinen sottapytty, joka joutuu muiden kiusan ja pilkan kohteeksi.
Aikuisena hänestä sukeutuu toimittaja. Käy myös niin, että hänen lukittuna ollut muistinsa palailee pätkittäin ja hän muistaa, kuka tappoi hänen yliopistoaikaisen rakkautensa, Jenniferin. Kirja on matka nuoren miehen ja psykopaatin mieleen, ehkä minuuden katoamiseen.
Faulks kirjoittaa sujuvasti. Vain jankkaavat, monesti musiikkia koskevat luettelot rasittivat; ilmeisesti ne olivat mukana antamassa ajankuvaa. Tämä on niitä kirjoja, joille tiukka toimitustyö ja lyhentäminen olisivat tehneet terää.
Faulks on myös jatkanut Ian Fleminingin työtä kirjoittamalla James Bondille jatko-osan nimeltä Piru perii omansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti