Löytyipä taas mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus, ruotsalainen Johan Theorin. Sain juuri luettua loppuun hänen rikosromaaninsa Yömyrsky. Viime vuonna ilmestynyt kirja sai Ruotsin dekkariakatemialta vuoden parhaana rikosromaanin palkinnon. Ansaittu palkinto minun mielestäni.
Alussa vierastin vähän kirjan tuonpuoleiseen viittavia sävyjä, mutta niin siinä kävi, että juoni imaisi mukaansa. Parasta Theorinin kirjassa on erinomaisen taitavasti rakennettu juonikuvio, jossa monen eri taustoista tulevan ihmisen polut kohtaavat lopussa. Vasta lopussa saadaan myös vastaus kipeimpiin kysymyksiin.
Kirja on rikosromaani, mutta myös sukukronikka. Theorinilla on kyky kuvata ihmiset niin, että he tuntuvat eläviltä ja hyvin uskottavilta. Ylipäätään kirjan käänteet tuntuvat uskottavilta - ehkä siksi tuopuoleisen läsnäolo tuntui hieman pelottavalta ainakin aluksi.
Kirjan päähenkilö on perhe, joka muuttaa vanhaan Åluddenin kartanoon. Heti alussa tapahtuu onnettomuus, joka sävyttää kirjaa loppuun asti. Kirjan toisen juonteen päähenkilö on Tilda Davidsson, joka aloittaa samoihin aikoihin työnsä lähipoliisina. Kolmannen juonteen muodostaa kolmen nuoren miehen varasliiga, jolle huumeet ovat liikkeelle paneva voima.
Tapahtumapaikalla, Öölannilla, on värikäs historia, jonka tarinat kirjailija tuntee ja käyttää niitä hyväkseen. Varsinaiselta ammatiltaan Theorin on toimittaja.
3 kommenttia:
Kannattaa lukea myös kirjailijan aiempi teos; Hämärän hetki. Mielestäni kirja on, jos mahdollista, vieläkin parempi.
Kiitos kommentista AniLo. Kuinka ollakaan, Hämärän hetki odottaa yöpöydälläni. Itse asiassa aloitin sitä ennen Yömyrskyä, mutta lopetin heti alkuun, kun tuli tunne, että se kertoo lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Tuntui, että en jaksa sitä. Mutta nyt täytyy lukea Hämärän hetki, kun Yömyrsky oli niin hyvä. Kiitos vinkistä.
Minä taas pidin Yömyrskystä enemmän kuin Hämärän hetkestä. Niin kuin kirjoitit, niin juoni todella tempaisi mukaansa. Öölannin saari oli hienosti kuvattu, samoin kirjan henkilöt. Tuntui kun olisi itse ollut Öölannissa.
Pidän kummitustarinoista, joten minuun vetoavat myös yliluonnolliset elementit, kunhan niitä käytetään hienovaraisesti, eikä mennä liiallisuuksiin.
Aion lukea Yömyrskyn joskus vielä uudestaan. Ilokseni totesin kaupassa, että Johan Theorinilta on ilmestynyt suomeksi kolmas kirja. Kirjan nimi on Verikallio. En ole vielä ehtinyt lukea.
Lähetä kommentti