Algerialaisen Yasmina Khadran Bagdadin kutsu on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea, sillä se auttaa ymmärtämään arabeja ja heidän kulttuuriaan. Esimerkiksi kunnia on käsite, jota me länsimaalaiset emme taida enää tuntea omassa elämässämme. Khadran kirja kertoo, miten perustavaa laatua oleva arvo kunnia on arabimaailmassa. Ilman kunniaa ihminen ei enää ole olemassa, ja juuri näin käy kirjan kuvaamalle nuorelle irakilaiselle.
Yasmina Khadran ei ole kirjailijan oikea nimi, vaan hänen vaimonsa nimi. Kirjailijan oikea nini on Mohamed Moulessehoul, ja hän on entinen ammattiupseeri.
Kirjan nuorukainen on vanhasta beduiinikylästä, johon sota tulee, kun naapurikylän häihin putoaa ohjus ja surmaa ihmisiä. Amerikkalaiset sotilaat tulevat myös ampuneeksi kylän pyhänä pidetyn mielipuolen. Nuorukaisen mitta täyttyy, kun sotilaat tunkeutuvat hänen kotiinsa keskellä yötä ja nöyryyttävät koko perhettä, erityisesti vanhaa isää.
Khadra ei tuomitse irakilaisia, eikä myöskään amerikkalaisia, joita hänen mukaansa ohjaa järjestön ihmisen pelko; se saa sotilaat käyttäytymään aggressiivisesti kuin pedot. Kirjailija on sanonut, ettei ihminen ole paha, hänestä tehdään sellainen.
Bagdadin kutsu näyttää myös, miten jossakin päin maailmaa voidaan milloin tahansa tehdä ihmisestä tuhoase, jonka rinnalla syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat lastenleikkiä.
Voimmeko me länsimaalaiset milloinkaan ymmärtää arabeja? Siinä on kysymys, jota Khadran pohtii rauhallisesti ja kiihkoilematta, ketään syyttämättä.
4 kommenttia:
Ostin tämän pokkarin juuri viime viikolla ja odotan innolla että ehdin lukemisissani siihen asti. Yksi suosikkiasioistani kaunokirjallisuuden lukemisessa on se, että hyvän tarinan lomassa voi oppia ymmärtämään jotain toisesta ihmisestä, maasta, kulttuurista tai mistä milloinkin!
Kiitos kommentista Satu. Tämä on telepatiaa. Juuri tänään ajattelin, että varsinkin tällä hetkellä pidän eniten kirjoista, jotka auttavat minua ymmärtämään esimerkiksi toisia kulttuureja, sitä miksi asiat ovat niin kuin ovat. Mielessä kävivät sellaiset kirjat kuin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika, kaikki Åse Seierstadin kirjat, Puolikas keltaista aurinkoa, Hyväntahtoiset ja nyt nämä Khadran kirjat. Aloitin jo hänen toisen suomeksi käännetyn kirjansa nimeltään Attentaatti. Tuntuu myös tosi hyvältä.
Olenkin lukenut jo tämän kirjan ja pidin myöskin. Joskin tuo Tuhat loistavaa aurinkoa oli mielestäni vielä parempi.
Oletko muuten lukenut Rani Manickan Jasmiinin tuoksu? Se on vähän samaa sarjaa tällaisten kirjojen kanssa. Pidin siitä valtavasti!
Ja odottelen muuten innolla kokemuksiasi tuosta Khadran Attentaatista. Sitä en ole lukenut.
Kiitos kommentista, Elegia. Meillä näyttää olevan aika samanlainen maku kirjojen suhteen. Ja olen samaa mieltä, että Tuhat loistavaa aurinkoa oli varsinkin kaunokirjallisesti ja muutenkin parempi kuin Bagdadin kutsu, mutta hyvin tämäkin toi asiansa esille. Ja odottele vielä vähän: Attentaatti on kohta luettu ja ainakin tähän mennessä on ollut huomattavastikin Bagdadin kutsua parempi, ainakin - no, enpä nyt löydä muuta sanaa kuin kaunokirjallisest parempi.
Ja kiitos Rani Manickan vinkistä. Katsoin jo kirjaston sivuilta, että siellä se odottaa minua hyllyssä. :)
Lähetä kommentti