Talvikaupunki teki minusta lopullisesti Arnaldur Indridason -fanin. Nyt lukematta on enää vain Haudanhiljaista, jonka olen jo varannut naapurikaupungin kirjastosta. Sitten vain odottamaan, että tämä loistava kertoja julkaisisi pian uuden dekkarin.
Indridasonin kirjalleen antama nimi on monimerkityksinen. Toisaalta se kuvaa Islannin pääkaupunkia Reykjavikia hyytävien talvimyrskyjen kynsissä. Toisaalta talvikaupunki on myös kirjan ihmisissä; heissä on jotakin jäätynyttä ja jähmettynyttä, joka saa heidät vaikka tappamaan vain siksi, että niin sattui käymään.
Indridasonin kirjat ovat samalla tavalla monikerroksisia kuin Matti Yrjänä Joensuun dekkarit. Ei ole vain yksilöitä, vaan yksilöt ovat osa yhteiskuntaa, sen arvoja ja henkeä. Nimenomaan Talvikaupungissa tutut rikospoliisit Erlendur, Elinborg ja Sigurdur Oli elämänongelmineen jäävät taustalle ja muut ihmiset arvoineen nousevat pääosaan. Kertakaikkiaan hieno kirja.
Arnaldur Indridasonin Räme ja Haudanhiljaista on palkittu Lasiavaimella Pohjoismaiden parhaina dekkareina vuonna 2002 ja 2003.
Haudanhiljaista palkittiin myös englantilaisten Kultatikarilla 2005.
Ääni kuin enkelin sai Martin Beck -palkinnon vuonna 2005.
1 kommentti:
Sinä olet varmaan lukenut jo kaikki Indridasonin dekkarit. Itse vasta aloitin ja luin Talvikaupungin.
Lähetä kommentti