Lars Sundin Colorado Avenue on nyt luettu. Kyse on trilogian ensimmäisestä osasta, muut osat ovat Puodinpitäjän poika ja Erikin kirja.
Ensimmäinen reaktioni kiitettyyn Colorado Avenue -teokseen oli hämmästys Sundin kertojanlahjoista ja uskomattoman rikkaasta kielestä. Nautin kirjan alkuosasta, jossa Hanna lähtee Amerikkaan tienaamaan. Jossakin vaiheessa kielikuvien runsaus alkoi puuduttaa; eikö mitään voi sanoa yksinkertaisesti ja selvästi. Liekö kirjailija itsekin huomannut saman, mutta ainakin minusta tuntui, että kieli alkoi tulla selkeämmäksi puolivälin jälkeen.
Tarina pysyi kiinnostavana loppuun asti. Alkuosa kertoo Hannasta, joka saa kotiin palattuaan korkonimen Dollari-Hanna ja loppuosa hänen Amerikassa syntyneestä pojastaan Otosta, josta tulee salakuljettajien Pirtukuningas.
Tässä taitaa kuitenkin käydä niin kuin tuttavalleni, joka kertoi lukeneensa vain tämän trilogian ensimmäisen osan; minäkin jätän trilogian kaksi muuta osaa odottamaan parempia aikoja.
Colorado Avenue on saanut Suomessa Runeberg-palkinnon, Svenska Litteratursälskapetin palkinnon ja Ruotsissa Lundequistin kirjakaupan palkinnon. Se oli myös Finlandia-ehdokkaana.
3 kommenttia:
Hei, kannattaa ehdottomasti lukea myös jatko-osat. Itse asiassa pidin Puodinpitäjän poikaa trilogian parhaimapana. Teossarja on kokonaisuus, upea panoraama ruotsinkielisen rannikkoseudun historista. Mutta se ei lankea nurkkakuntaisuuteen missään vaiheessa, se on myös keskeistä Suomen historiaa pirtun salakuljetuksineen, kansalaissotineen, Mäntsälän kapinoineen sekä talvi- ja jatkosotineen. Se kattaa sadan vuoden jakson suomalaista elämänlaatua tavalla, joka hakee vertaistaan.
Se kasvaa mestarillisesti yksityisestä yleiseen.
Itse en Sundin rikkaaseen, loputtomasti metaforia viljelevään kieleen kyllästynyt hetkeksikään. Vahinko, etten pystynyt lukemaan kirjoja alkukielellä.
t. timo p. asikainen
timo-pekka.asikainen@helsinkinet.fi
Kiitos kommentistasi timop. Ehkä kyllästyin Sundin kieleen siksi, että olen toimittaja ja siksi niin tottunut lyhyisiin lauseisiin. Ja selkeisiin lauseisiin ilman metaforia. Eläkkeelle jäätyäni olen kirjoitellut juttuja Kotimaa-lehteen, ja siellä on kyllä käyttöä rikkammallekin kielelle. Kiitos kannustuksesta. Ehkäpä palaan jatko-osiin kevään korvilla.
Ja vielä kiitos timop siitä, että painotit tuota historiapuolta. Se kiinnostaa minua kovasti. Oletko sinä lukenut Sirpa Kähkösen kirjoja, jotka kertovat Kuopiosta kansalaissodan jälkeen, talvisodan ja jatkosodan aikana?
Lähetä kommentti