On hyviä ja hienoja kirjoja, joita ei vaan saa luettua. Nuorempana luin paljon venäläistä kirjallisuutta, mutta Dostojevskin Karamazovin veljekset aloitin vaikka kuinka monta kertaa. Luin muutamia kymmeniä sivuja ja sitten - kesken jäi. Vasta kymmenisen vuotta sitten kahlasin teoksen läpi, vaikka sotkeuduin jo alkumetreillä nimiviidakkoon. Mutta onpahan luettu. Ehkä pitäisi lukea vielä kerran ja yrittää keskittyä loogisen juonen etenemisen sijaan siihen viisauteen, jonka kirjasta voisi löytää.
Vähän hävettää myöntää, mutta tänä kesänä jätin kesken A.S.Byattin Riivauksen, joka on nostettu yhdeksi vuoden kirjatapaukseksi. Helsingin Sanomat teki siitä lähes sivun mittaisen ennakkojutun, ja odotukseni olivat suuret. Mutta kesken jäi, ajatukseni harhailivat muualla, enkä pystynyt keskittymään viktoriaanisen ajan koukeroiseen kieleen, jota Riivauksessa viljellään enemmän kuin kylliksi. Ehkä yritän joskus myöhemmin päästä kiinni tähänkin merkkikirjaan.
Toisaalta. Kilttinä lukijana olen vuosikymmenet kahlannut läpi kaikki kirjat, jotka olin aloittanut. Siksi on vapauttavaa jättää kesken kirja, joka ei vedä mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti