Ranskalaisen Jean Gionon tarina Mies joka istutti puita on sympaattinen tuttavuus. Giono kirjoitti tarinansa jo 50-luvun alussa, mutta sen sanoma on iätön.
Ohut kirjanen kertoo Elzéard Bouffierdista, Provencen vuorilla elävästä paimenesta. Kun kirjan kertoja menee ensimmäisen kerran seudulle, olot ovat ankeat. Talot ovat tyhjenneet ja jos jossain vielä on asukkaita, he ovat riidoissa keskenään. Kaivoista on loppunut vesi, maa ei anna enää ravintoa.
Noin 50-vuotias Bouffierd on ottanut elämäntehtäväkseen puiden istuttamisen. Kun kertoja tapaa hänet, hän on ehtinyt istuttaa 100 000 tammea. 10 000 niistä on kasvanut suuriksi puiksi. Paimen arvelee, että hän ehtii istuttaa vielä niin paljon puita, että nuo 10 000 tammea ovat kuin pisara meressä.
Kaksi maailmansotaa tulee ja menee, Bouffierd ei tiedä niistä mitään. Hän istuttaa puita: tammia, pyökkejä, koivuja.
Kun Bouffierd kuolee noin 70-vuotiaana, kaikki seudulla on toisin. Metsät kukoistavat, kylät on kunnostettu ja niihin on tullut uusia asukkaita, maa on viljelty ja vedet solisevat.
Kertomus miehestä, joka elämän tuhoamisen sijasta varjelee ja synnyttää elämää. Kirjassa on 33 sivua, sen lukee yhdeltä istumalta, mutta ei varmastikaan unohda yhtä nopeasti.
2 kommenttia:
Minäkin olen lukenut tämän joskus kauan sitten. Kaunis kirja.
Kiitos kommentista Reeta Karoliina. Ajatus eleettömästä karun maiseman eloon herättämisestä on niin kaunis, että se tulee usein mieleen. Luin jostakin, että kirja olisi nostattanut eräänlaisen viherliikkeen Ranskassa. En ihmettele.
Lähetä kommentti