sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Juoksuhaudantie


Olen Kari Hotakaisen kanssa pahasti jälkijunassa. Juoksuhaudantie on ensimmäinen häneltä lukemani kirja. Mutta olen iloinen, että tulin lukeneeksi sen edes nyt.

Kuulin aikoinani, että kirja kertoo suomalaisten pakkomielteestä asua omakotitalossa. Minusta Matti ei himoinnut taloa tuosta syystä, vaan yksinkertaisesti siksi, että ajatteli talon houkuttelevan vaimon takaisin.

Matti on kotirintamamies, joka tekee kotona kaiken ja pitää kaikesta huolen. Talo, jonka hän haluaa ostaa, kuuluu rintamamiehelle. Sotansa kullakin. Matin todellinen sota alkaa, kun hän lyö vaimoaan. Se riitti. Vaimo ottaa tytön ja lähtee.

Kun Matti saa päähänsä, että talo ratkaisee ongelman, hän joutuu ajatuksensa pauloihin traagisin seurauksin.

Olen iloisesti yllättynyt Hotakaisesta, vaikka pidän kyllä huomattavasti enemmän vastikään lukemani Juha Itkosen nautinnollisen selkeästi kielestä.

Juoksuhaudantie sai Finlandia-palkinnon vuonna 2002 ja kahta vuotta myöhemmin se sai myös Pohjoimaisen Neuvoston kirjapalkinnon.

2 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Minuun tämä kirja ei tehnyt vaikutusta, oikeastaan se oli suuri pettymys. Muita kirjoja en Hotakaiselta ole lukenut, mutta ne kuulemma ovat parempia. Makuasioita nämä toki ovat.

iidamari kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Elegia. Totta, makuasioitahan kirjat tietysti ovat. Itse ajattelin Juoksuhaudantiestä ennen lukemistani, että taitaa olla tylsää tylsempi kirja, mutta otin sen luettavakseni, kun en saanut lainaksi Hotakaisen parhaaksi kehuttua Ihmisen osaa. Saa nähdä, minkälainen se on, kun sen joskus saan käsiini.