Nälkävuosi

Aki Ollikaisen vuonna 2012 ilmestynyt Nälkävuosi on koskettava kirja. Se sai ilmestymisvuonnaan Helsingin Sanomien Kirjallisuuspalkinnon. Enemmän kuin ansaitusti. 

Nälkävuosi kertoo talvesta 1867-68, jolloin elettiin suurten nälkävuosien pahinta aikaa. Noiden vuosien aikana kuoli nälkään yli 100 000 ihmistä. Enenevässä määrin kuolema alkoi korjata satoaan juuri syksyllä 1867. 

Ollikaisen kirja herätti voimakkaita tunteita. Kurkkua kuristi, kun nälkäkuoleman uhkaamat ihmiset jakoivat toisilleen omasta vähästäänkin. Kun ihmiset olivat kylmiä toisiaan kohtaan, minussa heräsi alkukantainen raivo ja halusin, että heitä olisi rankaistu julmuudesta ja raakuudesta. Harvoin olen näin samaistunut kirjan henkilöihin.

Kirjan rakenne on hieno. Siinä on kolme erilaista näkökulmaa. Kaksilapsinen torppariperhe ja helsinkiläiset Renqvistin veljekset kamreeri Lars ja lääkäri Teo, joihin nälänhätä ei yllä. Kolmas näkökulma on senaattorin, joka pohtii, olisiko nälänhätä ollut mitenkään estettävissä.

Kirja ravistelee monella tavalla, mutta on samalla uskomattoman kaunis. Kieli on kirkasta ja selkeää, ja kaunista ovat ennen kaikkea lumisen luonnon kuvaukset. Enpä ole tainnut koskaan ennen nauttia näin paljon luontokuvauksista - niissä(kin) Ollikainen on mestari.