Kangastus 38

Kjell Westö on velho Helsingin ja tunnelmien kuvaajana. Kangastus38:aa lukiessani Helsinki heräsi henkiin. Kävelin sen kaduilla ja pysähdyin toisen päähenkilön kanssa katselemaan, kun kotimaista elokuvaa pistettiin purkkiin. Myös ajankuva on loistava: sitä ryydittävät viittaukset olympialaisiin, elokuviin ja moniin uutistapahtumin.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä. Asianajaja Claes Thune. Hyväntahtoinen ja kiltti mies. Toinen on Thunen sihteeri rouva Matilda Wiik. Heidän välillään on haparoivaa ystävyyttä ja ymmärtämystä, jonkinlaista sielunveljeyttä, mutta raja-aitoja on liikaa.

Matilda kantaa mukanaan menneisyyttä, kipeitä asioita vuoden 1918 vankileiriltä. Thune puolestaan katsoo tulevaisuuteen, joka ei näytä yhtään sen paremmalta. Hän seuraa Hitlerin toimia ja aavistelee suuren sodan syttymistä. Jännitys tarttuu lukijaan: pelottava odotus konkretisoituu Jaryssa, Thunen juutalaisessa ystävässä, jonka mieli murtuu kauhujen edessä.

Sotaa ei näytä estävän mikään. Myös menneisyys tulee lähelle ja saa Matildan kiinni. Kirja päättyy tragediaan, jonka toinen osapuoli oli täysi yllätys minulle ja varmasti monelle muullekin.