Tess Gerritsen on minulle aivan uusi tuttavuus. Onneksi Gerritsen on tuottelias kirjailija ja hänen dekkareitaan on käännetty ahkerasti suomeksi, muistaakseni seitsemän kappaletta. Ensimmäinen Tess Gerritseneni on Synnintekijä.
Gerritsen on entiseltä ammatiltaan lääkäri, ja se näkyy hänen dekkarissaan. Päähenkilö on Maura Isles, kuolinsyytutkija. Hän tutkii kahden luostarissa murhatun nunnan tapausta yhdessä italialaissyntyisen poliisin Jane Rizzolin kanssa. Nämä kaksi hyvin erilaista naista pitävät toistensa puolta melkein ystävyyteen asti siksi, että toinen on nainen: Isles on naisellinen nainen, ja Rizzolin on ammatti muovannut jätkämäiseksi.
Tarina vetää ja pitää mukanaan. Sen edetessä valotetaan naisten yksityiselämää, eikä se tunnu ollenkaan keinotekoiselta eikä päälle liimatulta. Kuva naisista jää vähän ohueksi, mutta sen vastapainona tarina pysyy hyvin koossa, vaikka jäljet johtavat Intiaan asti.
Kirjasta näkyy, että Gerritsen on lääkäri. Se näkyy murhattujen kuvauksessa ja ennen kaikkea siinä, kun Isles tutkii murhattuja. Hölmöä tai ei, hyppäsin suosiolla noiden kohtien yli. En pidä myöskään kuvauksista, joissa murhaaja vaanii talon ympärillä tai yrittää sisään; tämän kohdan luin harppomalla hyvin pitkillä askelilla. Muuten ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Taidan jatkaa Gerritsenien lukemista, kunhan ensin luen parit Arnaldur Indridasonit, jotka odottavat yöpöydällä.
4 kommenttia:
Gerritsenit kannattaa melkeinpä lukea järjestyksessä. Itse olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa (muutamia uusimpia lukuun ottamatta).
Maura isles on mukana aiemmissa kirjoissa, mutta vain sivuroolissa. Myöhemmissä kirjoissa hän nousee päähenkilöksi.
Kiitos vinkistä. Katselin jo kirjaston sivuilta, että Tess Gerritsen on ollut tosi tuottelias kirjailija. Hän on hyvä kertoja, mutta mikä on sinun mielipiteesi, ovatko alkupuolen kirjat yhtä sujuvaa kerrontaa kuin tämä Synnintekijä?
Siitä on jo aika kauan, kun olen Tessin sarjan lukenut, mutta mielestäni aika samoilla linjoilla mennään hänen uudemmissa kirjoissa kuin vanhemmissakin eli uskon, että pitäisit niistä yhtä lailla.
Lisäksi jos aloittaa lukea järjestyksessä, niin sellainen tietty kokonaisuus hahmottuu.
Tessillä on muuten muutama muukin kirja, jotka ovat ihan itsenäisiä. Ainakin sellainen kuin Lapsen Sydän. Pidin siitäkin.
Totta puhut tuosta järjestyksessä lukemisesta. Sama pätee myös toiseen dekkaristiin, Fred Vargasiin. Hänenkin kirjansa kannattaa lukea järjestyksessä.
Arvaa muuten, minkä kirjan lainasin tänään? No, tietysti tuon Lapsen sydämen. :)
Lähetä kommentti