Ennen luin kaikki aloittamani kirjat loppuun, mutta nykyisin taidan keskeyttää lukemisen liiankin helposti. Nyt jätin kesken kaksi, tai toista lainaamaani en edes aloittanut.
Kesken jäi Richard Fordin Maan laulu. Nappasin sen mukaani kirjastosta siksi, että se on Tammen Keltaisen kirjaston kirja - se on laadun tae. Niin varmasti nytkin. Kirjaa on lisäksi verrattu Saul Bellowin ja John Irvingin kirjoihin.
Luin Maan laulua kolmisenkymmentä sivua, eikä sytyttänyt. Tässä tapauksessa se ei ehkä ole kirjan vika. Oma mielentilani ei juuri nyt sovi tällaisen kirjan lukemiseen. Olen liian rauhaton, ja minulla on tällä hetkellä liian monta rautaa tulessa. Nyt pitää etsiä kirjoja, jotka vetävät heti imuunsa. Luulenpa, että palaan Maan lauluun joskus otollisempana hetkenä.
Edes kirjaa aukaisematta vein takaisin Brian Francis Slatteryn Avaruusbluesin. Satuin lukemaan, mitä Kirsti Piha kertoi kirjasta Helsingin Sanomien lukupiirissä: oli aloittanut sen kaksi kertaa hampaat irvessä ennen kuin lukeminen alkoi luistaa. Lisäksi Piha sanoi, ettei taida lukea Slatteryn seuraavaa kirjaa. Se ja Pihan kirjoitusta seuranneet kommentit riittivät minulle. Ei ole minun kirjani nyt eikä myöhemminkään.
Nyt pöydälläni odottaa kasa hyviksi kiitettyjä dekkareita. Palaan niihin myöhemmin.
2 kommenttia:
Itse olen ollut samanlainen lukija, en ole jättänyt kirjoja kesken. Onneksi vanhemmiten olen oppinut.
Kiva tämä blogisi. Olen kova lukemaan itsekin.
Kun ei oikein jaksa keskittyä lukemiseen, dekkarit ovat hyvä valinta.
Uu-h, helpotuksen huokaus, kiitos Niina. Ehti jo vähän nolottaa, että kaikkea sitä pitääkin paljastaa. :) Toisaalta tulee joskus mieleen, että maailma on täynnä mielenkiintoisia kirjoja - miksi siis jankata jonkun kanssa, josta ei pidä. Niin kiltti en halua enää olla. Hyvä, että et sinäkään ole.
Lähetä kommentti