lauantai 3. tammikuuta 2009

Syksyn saldo


On hivittävän vaikeaa pistää kirjoja paremmuusjärjestykseen, sillä kaikilla on hyvät puolensa ja ansionsa. Jos olisi kuitenkin pakko sanoa, mitkä ovat kolme parasta syksyn aikana lukemaani kirjaa, nostaisin ykköseksi Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissa.

Ehkä siksi, että Austerin tarinan ajatteleminen täyttää minut vieläkin lämmöllä. Kirjan kieli on upeaa, henkilöt rakastettavia ja rakkaudella Auster heitä kuvaakin. Kertoo, että mitkä tahansa elämän tilanteet voivat kääntyä parhain päin. Ja että ihminen voi olla onnellinen, jos suostuu elämään niillä edellytyksillä, joita hänelle on annettu. Entä miten kutsuvan ja elävän kuvan Auster antaa Brooklynistä!

Toisen sijan antaisin Sofi Oksasen Puhdistukselle. Jo senkin vuoksi, että kirja yllätti minut täydellisesti. Hieno ja järkyttävä kirja Virosta ajanjaksona, josta en paljon tiennyt. Oksasen kieli on nautittavaa ja ihmisten psykologinen kuvaus enemmän kuin uskottavaa.

Kolmanneksi nostan Norman Mailerin Adolfin linnan. Jo siksi, että tarina jäi mieleen. Oli hieno idea Mailerilta pistää Paholainen kirjan kertojaksi. Sitä kautta kirjailija pystyy antamaan maailmassa esiintyvälle pahuudelle yhden ja uudenlaisen selityksen.

Sydän kirvellen täytyi jättää kärkikolmikosta sellaiset kirjat kuin John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, Antonio Munos Molinan Sefarad ja kaikki Sirpa Kähkösen kirjat. Entä Khaled Hosseinit! Unio Mystica!

Ei kommentteja: