sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Keskipäivän haltija


Julia Franckin kirjan nimi Keskipäivän haltija (Mittagasfrau) viittaa saksalaiseen taruun: Mittagsfrau voi ilmestyä keskelle arkista työtä ja viedä ihmiseltä järjen ja lapset. Lumouksen voi särkeä puhumalla. Vaikeneminen pitää taian voimassa.

Franckin kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin. Taru ehkä selittää sen, miksi päähenkilö Helene hylkää poikansa rautatieasemalle, eikä koskaan palaa; Helene on vaiennut, hän ei ole särkenyt lumousta puhumalla.

Helene ei puhu juutalaisesta äidistään, ei onnettomasti päättyneestä ensimmäisestä rakkaudestaan, ei aviomiehestään Wilhelmistä, natsista, joka rakentaa natseille moottoriteitä. Helene jopa menettää nimensä, kun Wilhelm nimeää vaimonsa Aliceksi salatakseen tämän puolijuutalaisuuden.

Kirja on saanut saksalaisen kirjallisuuspalkinnon Deutscher Buchpreisin vuonna 2007, ja se on ollut lukija- ja arvostelumenestys.

Itse en innostunut. Franck käyttää jonkinasteista tajunnanvirtatekniikkaa, mutta teksti ei virtaa, vaan takertuu loputtomasti yksityiskohtiin. Vaikeasti siedettävä tyyli vähänkin kärsimättömälle lukijalle. Kirjan jännite ei ollut niin vahva, että olisin halunnut tai jaksanut paneutua tekstiin täysillä.

Kirjaa markkinoidaan sillä, että se kertoo naisista sodan jaloissa. Tämäkään puoli ei vakuuttanut minua. Jos haluaa lukea naisista sodan jaloissa, kannattaa lukea vaikka Sofi Oksasen Puhdistus. Paljon odotan asiassa myös Atiq Rahimin kirjalta Kärsimysten musta kivi, jonka bongasin jokin aika sitten. Siitä myöhemmin.

3 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Luen tällä hetkellä Müllerin Sydänihmistä. Se on aika samankaltaisen oloinen kuin tämäkin, mutta pidän kyllä siitä. Se on melko jännä, ja kaunis, kirja.

iidamari kirjoitti...

Kiitos kommentista Tuure. Katsoin kirjaston sivuilta, ei ole Sydänihmistä meillä vielä. Sydäneläin kylläkin. Täytyy tässä jonakin päivänä hakea joku Müller luettavaksi. Olitko siis lukenut Keskipäivän haltijan?

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Hups. Tarkistin - onhan se sydäneläin eikä sydänihminen.

Ei, en ole lukenut, perustin väitteeni kirjoitukseesi, varmaan luen jossain vaiheessa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.