Arnaldur Indridason parantaa kirja kirjalta, ja kirja kirjalta pidän enemmän hänen kirjoistaan. Tämän syksyn uutuus Hyytävä kylmyys ei petä odotuksia. Indridasonin kirjoissa henkilöt kehittyvät ja paljastavat itsestään aina jotakin uutta. He ovat hyvin eläviä, ja heistä tulee lukijalla melkein kuin hyvän päivän -tuttuja. Tällä kertaa lukija pääsee tutustumaan paremmin Indridasonin rikospoliisiin Erlenduriin ja hänen tyttäreensä Evaan. Niin kuin Indridasonilla aina, rikos on tavallaan kuin tausta tai kulissi, jonka puitteissa Erlendurista ja hänen läheisistään kerrotaan.
Rikos on tällä kertaa hyvin piilossa, mutta juuri siksi hyytävä. Eipä auta kertoa enempää, etten paljastaisi juonta. No, sen sanon vielä, että juttu lähtee liikkeelle itsemurhasta, joka aukottomasti myös näyttää siltä.
Sekin Indridasonin kirjoissa on mukavaa, että niiden kautta pääsee tutustumaan Islantiin ja sen kansan omaleimaisuuteen.
Ehdottomasti kannattaa lukea. Samaa mieltä tuntuu olevan myös Suomen Dekkariseura, joka myönsi Indridasonille tämän vuoden ulkomaisen rikoskirjallisuuden kunniakirjan.
2 kommenttia:
Oikein hyvää joulua sinne Lukuhuoneeseen, Iidamari! Tämä on viimeisin kirja, jonka olen lukenut esittelemistäsi kirjoista. Kaikkia lukemiani kirjoja en ole muistanut edes käydä kommentoimassa. jään odottelemaan ensi vuoden kirjavuotta.
Kiitos kommentista Piri ja hyvää joulua sinulle ja kaikille muillekin kirjojen ystäville. Minäkin odotan kovasti tulevaa kirjavuotta. On tosi kiva lukea kommentteja; että antaa tulla vaan.
Lähetä kommentti