Olen perinpohjin ihastunut Juha Itkosen kirjaan Kohti, vaikka ensin olin ällikällä: kirjan ihmiset eivät puhu keskenään ja mitään ei tapahdu. Sitten huomasin, että sitäkin enemmän tapahtuu kolmen päähenkilön päässä; siellä he käyvät keskusteluja toistensa kanssa ja kelaavat elämäänsä. Oivalsin, että Itkonenhan näyttää kirjassaan, millaisia me suomalaiset olemme.
Puhumattomuus johtuu tosin myös siitä, että päähenkilöt - isä, tytär ja poika - ovat vieraantuneet toisistaan. Siitäkään syystä he eivät osaa puhua toisilleen. Jotakin tapahtuu kuitenkin Thaimaassa, minne perheen miehet ovat matkustaneet hakemaan pois tytärtä ja siskoa Juuliaa, joka on maassa vapaaehtoisena auttajana tsunamin jälkeen.
Mistä kirjan nimi Kohti kertoo? Minusta siitä, että parempaa kohti ollaan kuitenkin menossa. Ehkä vieraantuneet löytävätkin taas toisensa.
Pidän kovasti Itkosen kielestä. Se on yhtä nautittavan selkeää kuin Myöhempien aikojen pyhissä. Pidän myös siitä, että Kohti paljastaa hitaasti salaisuutensa: sen, miksi kukin päähenkilöistä on, mitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti