Olen katsonut viime viikkoina televisiosta uusintana tullutta Polttouhrit -sarjaa. Se on tuonut mieleeni alkukesästä lukemani Norman Mailerin kirjan Adolfin linna. Aloitin sen lukemisen, kun Helsingin Sanomat teki jutun Mailerista ja hänen kirjastaan. Kirja on vetävästi kirjoitettu, mutta lopetin kesken, kun se ei tuntunut minusta pääsevän asiaan. Se jäi kuitenkin vaivaamaan minua ja hain kirjan uudestaan lainaksi. Adolfin linna on hyvä kirja, kannattaa lukea. Kannattaa myös varautua siihen, että sitä ei hevin unohda.
Norman Mailer on antanut kirjassaan lapsuuden Adolf Hitlerille. Hän kertoo lukeneensa taustaksi pari sataa kirjaa kolmannesta valtakunnasta ja sen johtajasta. Lapsuudesta on kuitenkin vain vähän tietoa. Kirja on siis kokoelma asiatietoa, keksittyä tietoa ja keksittyjä henkilöitä. Ja ehkä se, mihin aluksi petyin, oli että kirja kertoo enemmän Adiksi kutsutun Adolfin isästä Aloisista kuin hänen kuuluisasta isästään.
Nerokas ja kiehtova keksintö Mailerilta on se, että kirjan kertoja on paholainen. Se tai hän on pelissä mukana, kun Alois Hitler siittää pojan vaimolleen Klara Pözille. Myös paholainen laskee pikku Adolfiin oman siemenensä.
Mailer kuvaa myös, miten paholainen ja hänen apujoukkonsa ovat liikkeellä maailmanhistorian tiettyinä hetkinä ja tiettyjen ihmisten sieluissa. Näin tapahtuu kolmannen valtakunnan aikana, mutta myös Venäjällä, kun siellä juhlitaan uutta keisaria.
Mistähän syystä luettavakseni on tänä vuonna ohjautunut niin paljon kirjoja natsismista: Zusakin Kirjavaras, Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, Moulinasin Sefarad, Mailerin Adolfin linna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti