New York-trilogian innoittamana luin Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä.
Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Näkymättömän miehen muotokuva, ja siinä kirjailija kertoo kaukaiseksi jääneestä isästään. Isän jäämistöä tutkiessaan hän löytää tämän lapsuudesta järkyttävän tragedian, joka auttaa häntä ymmärtämään isäänsä. Isä ei ole tragediasta koskaan kertonut. Tämä on hienoa Austeria, upea kertomus, jonka lukee ahmimalla.
Toinen osa on Muistin kirja, ja siinä Auster kertoo enimmäkseen Pariisin vuosistaan - kenelle, itselleen vai pojalleen vai molemmille? Muistin kirja kertoo myös hänen omasta isänä olemisestaan, hän on juuri eronnut ja kaipaa poikaansa. Tämä toinen osa on liian vaikeaselkoinen minulle, en jaksa innostua. Mutta ensimmäisen osan takia kirja kannattaa ehdottomasti lukea.
2 kommenttia:
Aloitin tämän, tai yritin aloittaa, joskus kesällä. Alkukesällä. Muttei purrut kuten Brooklyn, ja jäi kesken ... kateellisena katselin kuinka takakansi ylisti sitä Austerin parhaimmaksi kirjaksi. Minulle se vain ei ollut.
Kiitos kommentista. Minunkin piti lukea Näkymättömän miehen muotokuvaa vähän pidemmälle ennen kuin se imaisi mukaansa, mutta sitten se oli menoa. En minäkään pidä tätä parhaana niistä Austereista, joita olen tähän mennessä lukenut. Paras minusta on edelleenkin Brooklyn.
Lähetä kommentti