maanantai 20. huhtikuuta 2009

Haudanhiljaista


Nyt, kun olen lukenut Arnaldur Indridasonin Haudanhiljaista, olen lukenut kaikki tämän kirjailijan suomennetut teokset. En sanoisi niitä dekkareiksi. Ehkä niitä voisi sanoa rikosromaaneiksi, mutta silloinkin "rikos" kirjoitetaan pienellä ja "romaani" isolla.

Haudanhiljaista sinetöi minut Indridason-faniksi. Sen lisäksi, että hän on upea kertoja, hän myös rakentaa kirjansa hienosti. Tämäkään kirja ei mässäile rikoksella, vaan pääpaino on muualla, ihmisluonnossa tai yhteiskunnassa, vähän samaan tapaan kuin Mattiyrjänä Joensuun dekkareissa.

Käsittämättömän hyvin Indridason juoksuttaa useaa tarinaa rinnakkain. Hauskaa tässä nimenomaisessa kirjassa on se, että lukija tietää enemmän kuin rikoskomisario Erlendur ja hänen työtoverinsa Elinborg ja Surgudur Oli.