Nainen nollapisteessä

Ehkä odotin liikaa Nawal El Saadawin kirjalta Nainen nollapisteessä.

Kirja täyttää odotukset siltä osin kuin se kuvaa naisen asemaa arabiyhteiskunnassa. Kirjailija on lääkäri, joka naisvankilassa tutkimusaineistoa kerätessään tutustui Firdaukseen, teloitustaan odottavaa naiseen.

Firdaus on luja ja vahva nainen, jota yhteisö ei pysty nujertamaan, vaikka se tekee siinä kyllä parhaansa tai pahimpansa.

Firdauksesta tulee prostituoitu. Hänen kohdallaan se ei merkitse itsekunnoituksen menettämistä, vaikka hän joutuu kuolettamaan paljon itsestään. Kun sitten vastaan tulee mies, joka uhkaa hänen itsekunnoitustaan, Firdaus tappaa miehen.

Kirjassa on samanlainen, unen- ja tarunomainen tunnelma kuin Atiq Rahimin kirjassa Maata ja tuhkaa. Mutta Nawal El Saadawi ei ole Rahimin veroinen kertoja. El Saadawin tarina hukkuu liikoihin sanoihin ja liikaan kuvailuun. Välillä lukeminen oli niiden takia turhauttavaa.

Yöpöydällä odottaa kuitenkin vielä toinenkin El Saadawin kirja.

Kertomus sokeudesta

Kertomus sokeudesta on ensimmäinen José Saramagon kirja, jonka olen lukenut. Ei taatusti viimeinen, ja menossa onkin jo Kertomus näkevistä.

Kertomus sokeudesta valottaa - tosin huikeasti taitavammin - samaa asiaa kuin William Goldingin Kärpästen herra. Siis sitä, mitä kaikkea ihmisestä paljastuu ääriolosuhteissa.

Kirjassa erään kaupungin asukkaat alkavat sokeutua yllättäen ja ilman syytä. Sokeus leviää kuin infektio.

Ensin luullaan, että eristäminen estää sokeutumisen leviämistä, ja siksi ensimmäiset sokeutuneet suljetaan entiseen mielisairaalaan. Jokainen, joka yrittää pois alueelta, ammutaan. Sokeille tuodaan ruokaa silloin, kun tuodaan ja jos tuodaan.

Juuri ruoasta tulee sairaalaan suljettujen elämän keskipiste. Alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta. Tapahtumista kertoo sokeutuneen silmälääkärin vaimo. Hän on koko kaupungissa ainoa, joka säilyttää näkönsä.

Saramago on upea kertoja. Hän kuvaa päähenkilöitään niin lämpimästi ja elävästi, että ystävystyin heidän kanssaan, elin heidän kanssaan ja toivoin, että heidän asiansa ratkeaisivat parhain päin. Saramago on totisesti Nobelinsa ansainnut.