Mr Vertigo

Paul Austerin Mr. Vertigo tuo mieleen kaksi kirjailijaa. Ensinnäkin Charles Dickensin henkilöt ja eritoten Dickensin juonikuviot.

Toiseksi kirja tuo mieleeni Henrik Ibsenin Per Gyntin Pentti Saarikosken käännöksenä, jota professori Paavo Liski piti alkuperäistä tekstiä parempana. Myös Auster käyttää tässä kirjassa rikasta ja rehevää kieltä erityisesti dialogeissa.

Hassua. Ensimmäisen kerran tekisi mieli kiittää myös kääntäjää, sillä hänellä lienee osuutensa mielikuvitusrikkaaseen kieleen. Kävi vain niin, että ehdin jo palauttaa kirjan kirjastoon, mutta voi olla Mr. Vertigon on kääntänyt Erkki Jukarainen, joka on kääntänyt muutkin Austerin kirjat. Yritän tarkistaa asian.

Mr. Vertigon päähenkilöt ovat Ihmepoika Walt ja hänen Mestarinsa. Vanha Mestari korjaa nuoren pojan kadulta ja opettaa hänet levitoimaan ja sitten lentämään. Waltista tulee ihme. Mutta kuten Dickensillä, Ihmepojan ja hänen Mestarinsa elämä ei suju ihan suoraviivaisesti.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Kirjan lennokkuus kärsii hieman loppumetreillä, mutta ei haittaa.

Yksinäisyyden äärellä

New York-trilogian innoittamana luin Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Näkymättömän miehen muotokuva, ja siinä kirjailija kertoo kaukaiseksi jääneestä isästään. Isän jäämistöä tutkiessaan hän löytää tämän lapsuudesta järkyttävän tragedian, joka auttaa häntä ymmärtämään isäänsä. Isä ei ole tragediasta koskaan kertonut. Tämä on hienoa Austeria, upea kertomus, jonka lukee ahmimalla.

Toinen osa on Muistin kirja, ja siinä Auster kertoo enimmäkseen Pariisin vuosistaan - kenelle, itselleen vai pojalleen vai molemmille? Muistin kirja kertoo myös hänen omasta isänä olemisestaan, hän on juuri eronnut ja kaipaa poikaansa. Tämä toinen osa on liian vaikeaselkoinen minulle, en jaksa innostua. Mutta ensimmäisen osan takia kirja kannattaa ehdottomasti lukea.

Kabulin pääskyset

Yasmina Khadran Kabulin pääskyset on yhtä rankka kirja kuin hänen aiemmat teoksensakin Attentaatti ja Bagdadin kutsu.

Kabulin pääskyset kertoo kahdesta perheestä talebanien kuristuksessa. Kirjan ihmisistä on paennut elämä, heistä on jäljellä pelkät kuoret. Kabul itse on kuin suuri pölyinen ja surullinen hauta. Kirja on lohduton - ehkä hyvinkin realistinen kuvaus Afganistanista.

Kirjassa vaginvartija Atiq Shaukatin ja hänen sairaan vaimonsa Musaratin elämä kulkee ristiin entisen kauppiaan Muhsinin ja hänen vaimonsa Zunairan elämän kanssa.

Kabulin pääskysissä nainen uhrautuu niin kuin Khaled Hosseinin kirjassa Tuhat loistavaa aurinkoa, mutta uhrautumisissa on valtava ero. Hosseinilla se on täynnä toivoa ja se synnyttää elämää, Khadranin kirjassa uhrautuminen on turhaa, pelkkää kuolemaa.

Yasmina Khadran ei ole kirjailijan oikea nimi, vaan hänen vaimonsa nimi. Kirjailijan oikea nini on Mohamed Moulessehoul, ja hän on entinen ammattiupseeri.