Jelloun: Lähtö

Ranskassa asuvan marokkolaisen Tahar Ben Jellounin Lähtö on mykistävä lukukokemus. Aluksi lumouduin Jellounin kirjoittajalaadusta; mieleen tulivat lapsuuden kokemukset Tuhannen ja yhden yön saduista, samalla tavalla kuin sadut Jellounkin imaisee lukijan sisälle itämaiseen maailmaan. Mutta lumoavalla kielellään Jelloun kertoo rankoista asioista. Lähdön kohteena ovat maahansa pettyneet marokkolaiset, jotka haluavat Eurooppaan hinnalla millä hyvänsä.

Kirja kertoo niistä, joista monen kohtalo on hukkua venematkalla tai jotka poliisi pidättää heti, kun vene saapuu Espanjan rantaan.

Päähenkilö, nuori ja korkeasti koulutettu Azel ei saa töitä korruptoituneessa maassa, jossa töitä saa vain suhteilla ja rahalla.

Vaihtoehdot ovat vähäiset: notkuminen baareissa samankalaisten kanssa hasispiippua poltellen ja pikkurikoksia tehden, suostuminen ääri-islamistien riveihin tai oman ruumiin myyminen. Kun Azel tapaa rikkaan Miguelin, hän valitsee viimeisen vaihtoehdon ja pääsee muuttamaan Barcelonaan. Myöhemmin myös hänen sisarensa Kenza keinotellaan meren toiselle puolelle.

Kun lähtee sutta pakoon, on karhu vastassa. Näin käy Azelille. Hän on repinyt itsensä irti isänmaastaan, yhteisöstään ja kulttuuristaan, ja meren takana hän menettää vielä identiteettinsä ja minuutensakin.

Jelloun mainitaan usein, kun puhutaan kirjallisuuden Nobelista. En yhtään ihmettele, miksi näin on. Tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lähtö on Jellounin 12. suomennettu teos. Kirjastaan Pyhä yö hän sai ranskalaisen Goncourt-palkinnon.

Attentaatti

Yasmina Khadran kirja Attentaatti on yhtä rankkaa ja koskettavaa luettavaa kuin Bagdadin kutsukin. Vaikea mennä vertaamaan kirjoja keskenään; ehkä Attentaatin kerronta on hieman kaunokirjallisempaa ja sujuvampaa kuin Bagdadin kutsun, mutta sanoma on yhtä raju. Attentaatista on tekeillä elokuva.

Amin Ja'fari on palestiinalainen, joka ei halua olla sitä ja joka on halunnut unohtaa kaiken, mitä siihen liittyy. Hän on ottanut Israelin kansalaisuuden, hän on arvostettu, menestynyt työssään kirurgina.

Kotielämä on unelma: vaimo on kaunis ja rakastaa miestään antaumuksellisesti. Idylli räjähtää miehen silmille sinä päivänä, kun käy ilmi, että juuri Siham-vaimo on se terroristi, joka räjäytti itsensä itsensä kahvilassa ja vei mukanaan kuolemaan parikymmentä lasta.

Mies lähtee kulkemaan vaimonsa jälkiä tapahtuman juurille asti. Hänen on mentävä Palestiinaan. Nähtävä kurjuus, nöyryytys, ihmisarvon menetys, pelko ja kuoleman jokahetkinen läsnäolo. Epäoikeudenmukaisuus. Hänen on nähtävä ja ymmärrettävä se, mitä hän ei ole koskaan halunnut nähdä ja ymmärtää. Sen saman oli nähnyt myös hänen vaimonsa, eikä voinut enää jatkaa elämäänsä hienostokaupunginosassa hienostorouvana. Vaimosta tuli terroristi, kun hän näki sen, minkä nyt myös mies on pakotettu näkemään.

Panee ajattelemaan. Opettaa ymmärtämään. Suosittelen kovasti kaikkien luettavaksi.

Bagdadin kutsu

Algerialaisen Yasmina Khadran Bagdadin kutsu on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea, sillä se auttaa ymmärtämään arabeja ja heidän kulttuuriaan. Esimerkiksi kunnia on käsite, jota me länsimaalaiset emme taida enää tuntea omassa elämässämme. Khadran kirja kertoo, miten perustavaa laatua oleva arvo kunnia on arabimaailmassa. Ilman kunniaa ihminen ei enää ole olemassa, ja juuri näin käy kirjan kuvaamalle nuorelle irakilaiselle.

Yasmina Khadran ei ole kirjailijan oikea nimi, vaan hänen vaimonsa nimi. Kirjailijan oikea nini on Mohamed Moulessehoul, ja hän on entinen ammattiupseeri.

Kirjan nuorukainen on vanhasta beduiinikylästä, johon sota tulee, kun naapurikylän häihin putoaa ohjus ja surmaa ihmisiä. Amerikkalaiset sotilaat tulevat myös ampuneeksi kylän pyhänä pidetyn mielipuolen. Nuorukaisen mitta täyttyy, kun sotilaat tunkeutuvat hänen kotiinsa keskellä yötä ja nöyryyttävät koko perhettä, erityisesti vanhaa isää.

Khadra ei tuomitse irakilaisia, eikä myöskään amerikkalaisia, joita hänen mukaansa ohjaa järjestön ihmisen pelko; se saa sotilaat käyttäytymään aggressiivisesti kuin pedot. Kirjailija on sanonut, ettei ihminen ole paha, hänestä tehdään sellainen.

Bagdadin kutsu näyttää myös, miten jossakin päin maailmaa voidaan milloin tahansa tehdä ihmisestä tuhoase, jonka rinnalla syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat lastenleikkiä.

Voimmeko me länsimaalaiset milloinkaan ymmärtää arabeja? Siinä on kysymys, jota Khadran pohtii rauhallisesti ja kiihkoilematta, ketään syyttämättä.

Kirjoja rakkaudesta

TV1:ssä alkaa tänään 11.6. klo 21.05 mielenkiintoinen kirjasarja nimeltään 10 kirjaa rakkaudesta.

Tänään ohjelmassa keskustellaan Margaret Mitchellin Tuulen viemästä.

18.6. on vuorossa Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto.
25.6. Michael Cunninhamin Tunnit.
2.7. Milan Kundera Olemisen sietämätön keveys.
9.7. Elfriede Jelilnekin Pianonsoittaja.
16.7. Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina.
23.7. Dante Alighierin Jumalainen näytelmä.
30.7. William Shakespearen Romeo ja Julia.
6.8. Per Olov Enquistin Suistunut enkeli.
13.8. Anton Tsehovin Lokki.

Joka ohjelmassa keskustelemassa on kolme ihmistä. Tuulen viemästä keskustelevat elokuva- ja teatteriohjaaja Taru Mäkelä, psykoanalyytikko Elina Reenkola ja pastori, käsikirjoittaja Pekka Hänninen.

Yömyrsky

Löytyipä taas mielenkiintoinen kirjailijatuttavuus, ruotsalainen Johan Theorin. Sain juuri luettua loppuun hänen rikosromaaninsa Yömyrsky. Viime vuonna ilmestynyt kirja sai Ruotsin dekkariakatemialta vuoden parhaana rikosromaanin palkinnon. Ansaittu palkinto minun mielestäni.

Alussa vierastin vähän kirjan tuonpuoleiseen viittavia sävyjä, mutta niin siinä kävi, että juoni imaisi mukaansa. Parasta Theorinin kirjassa on erinomaisen taitavasti rakennettu juonikuvio, jossa monen eri taustoista tulevan ihmisen polut kohtaavat lopussa. Vasta lopussa saadaan myös vastaus kipeimpiin kysymyksiin.

Kirja on rikosromaani, mutta myös sukukronikka. Theorinilla on kyky kuvata ihmiset niin, että he tuntuvat eläviltä ja hyvin uskottavilta. Ylipäätään kirjan käänteet tuntuvat uskottavilta - ehkä siksi tuopuoleisen läsnäolo tuntui hieman pelottavalta ainakin aluksi.

Kirjan päähenkilö on perhe, joka muuttaa vanhaan Åluddenin kartanoon. Heti alussa tapahtuu onnettomuus, joka sävyttää kirjaa loppuun asti. Kirjan toisen juonteen päähenkilö on Tilda Davidsson, joka aloittaa samoihin aikoihin työnsä lähipoliisina. Kolmannen juonteen muodostaa kolmen nuoren miehen varasliiga, jolle huumeet ovat liikkeelle paneva voima.

Tapahtumapaikalla, Öölannilla, on värikäs historia, jonka tarinat kirjailija tuntee ja käyttää niitä hyväkseen. Varsinaiselta ammatiltaan Theorin on toimittaja.

Max ja Isaac

Leena Parkkisen kirjaa Sinun jälkeesi, Max on sanottu kevään kirjalliseksi tapaukseksi, ja sitä se on. Loistavaa tarinan kerrontaa ja kaunista, mukaansatempaavaa kieltä. Kirja on Parkkisen esikoinen. Uskaltaa povata, että tästä kirjailijasta kuullaan vielä ja paljon.

Kirjan päähenkilöt ovat siamilaiset kaksoset Max ja Isaac. He syntyvät 1800-luvun lopulla ja elävät nuorta aikuisuutta 1920 luvulla. Kirjassa kerrotaan lomittain heidän lapsuudestaan ja aikuisuudestaan.

Pojat ovat vielä lapsia, kun heidän tätinsä myy heidän sirkukseen. Heistä tulee tanssijoita. Sirkusympäristö antaa Parkkiselle mahdollisuudet kertoa mitä ihmeellisimmistä ihmisistä kuten tiikerien ja leijonien kesyttäjästä Maximesta, jonka vuoteessa pojat viihtyvät kuin äidin sylissä.

1920-luvulla pojat ovat kieltolain aikaisessa Helsingissä. He tutustuvat kauniiseen venäläiseen Iirikseen, joka on yhtä vieras elämässään kuin pojat omassaan. Kirja tuo mieleen HBO:n televisioon tuottaman sarjan Carnevale. Kirjassa 1920-luvun henki on aito ja elävä.

Tätä kirjaa voi suositella lämpimästi kenelle tahansa. Kertakaikkiaan upeaa luettavaa.